Suomalaisissa taloyhtiöissä on totuttu jakamaan vastuuta ja kuluja. Jokainen maksaa hoitovastikkeessa osansa taloyhtiön kassaan, ja näistä rahoista maksetaan muun muassa lämmitys, vesi, kiinteät nettiyhteydet, hoitokulut, pienemmät korjaukset ja hallinto. Viime vuosina on kuitenkin herätty kysymään, onko tämä oikeudenmukaista. Jos esimerkiksi vesi peritään pääluvun mukaan, mutta yhdessä asunnossa vettä kuluu päivässä 20 litraa ja toisessa 600 litraa, onko se reilua? Myös muuta kulutusta voidaan mitata yhä tarkemmin. Monissa taloyhtiöissä ollaankin siirtymässä yhteisestä vastuusta kohti yksilön vastuuta.
Kulutuksen mittaaminen taloyhtiöissä on nykytekniikalla yhä helpompaa, ja sen myötä yleistyy myös kulutuksen mukaan maksaminen. Suomalaisissa taloyhtiöissä on kautta aikojen pyritty yhdenvertaisuuteen, mutta maksujen jakautumisessa se ei ole aina toteutunut. Toinen osakas saattaa maksaa esimerkiksi vedestä tai lämmityksestä paljon enemmän kuin kuluttaa, kun taas naapurin maksu on kulutukseen nähden alhainen. Siksi viime vuosina onkin herätty miettimään, voisiko maksuja periä tarkemmin sen mukaan, mitä kukin kuluttaa.
– Osakkaan saamaan hyötyyn perustuva ajattelu yleistyy taloyhtiömaailmassa. Etenkin sellaiset hyödykkeet, joiden kulutukseen asukas voi itse vaikuttaa, olisi hyvä irrottaa kokonaan vastikkeesta. Mitä vähemmän kulutuksesta maksettaisiin vastikkeessa, sitä oikeudenmukaisempi ja parempi taloyhtiömaailma olisi, sanoo asunto-osakeyhtiöihin erikoistunut asianajaja Kai Haarma.
Huoneistokohtaiset etäluettavat vesimittarit ja veden kulutukseen perustuva laskuttaminen ovat pakollisia uusissa tai putkiremontoitavissa rakennuksissa lokakuusta 2020 alkaen. Myös muita hyödykkeitä, kuten esimerkiksi kiinteää laajakaistaa ja jopa lämmitystä, harkitaan yhtiöissä erotettavaksi hoitovastikkeesta.
– Koko hoitovastikkeen käsite on tavallaan murroksessa, kun siitä irrotetaan osia omiksi maksuikseen. Näitä erillisvastikkeita voi olla teoriassa vaikka minkälaisia. Ihan uusi vastike-erä on esimerkiksi tonttivastike. Siinä ajatus on, että rakennus myydään vuokratontilla ja osakkaalla on oikeus joko jäädä maksamaan tonttivastiketta tai maksaa oma tonttiosuutensa kerralla pois, jolloin se vastike poistuu hänen osaltaan, Haarma sanoo.
Haarma on ollut mukana kirjoittamassa yhtiövastikkeisiin liittyvää opaskirjaa ja kannattaa sitä, että taloyhtiöissä käydään avointa keskustelua kulutukseen ja hyötyyn perustuvasta laskuttamisesta.
Voiko lämmityksestä maksaa kulutuksen mukaan?
Myös lämmityskulujen irrottaminen hoitovastikkeesta puhuttaa. Pulmallisen tästä tekee se, että laskutuksen peruste ei ole yksinkertainen. Kaikki saman talon asunnot eivät ole yhtä energiatehokkaita, vaan yksi asunto vuotaa enemmän lämpöä harakoille kuin toinen. Sille asukas ei voi mitään. Siksi kulutettuun lämmitysenergiaan perustuva laskutus ei ole reilu.
– Kulutusta voitaisiin kuitenkin mitata myös toteutuneen sisälämpötilan mukaan. Eli jos haluaa asua 23 asteessa, sillä asumismukavuudella voisi myös olla hintalappu. Lämpötilahan on aivan keskeinen asumismukavuuden mittari, joten jos se haluttu olosuhde määrittelisi laskun summan, eikö se olisi yhdenvertasuutta parhaimmillaan, Haarma kysyy.
Remonttikuluissa yhdenvertaisuus ei toteudu
Oikeudenmukaisuudesta on alettu keskustella myös liittyen remontteihin ja niiden rahoitukseen. Taloyhtiöissä isompien remonttien kulut jaetaan osakkaille yleensä asuntojen pinta-alan mukaan. Jos kuitenkin eri kokoisissa asunnoissa samassa talossa on esimerkiksi tismalleen samankokoiset kylpyhuoneet, isomman asunnon osakas maksaa samanlaisen kylpyhuoneen remontista enemmän kuin pienemmän asunnon osakas.
– Vaikka se hyöty, jonka osakas remontista saa, on täsmälleen sama kuin naapurihuoneistolla, isomman asunnon osakas maksaa enemmän. Yhdenvertaisuus ei siis toteudu tässä, koska perinteisesti taloyhtiöön ei sovelleta hyötyajattelua. Yhtiöjärjestyksen vastikemääräyksiä ei kuitenkaan voida muuttaa kuin kaikkien osakkaiden suostumuksella, Haarma sanoo.
Kuka kulutustietoja voi seurata?
Kun yksityishenkilöiden kulutusta seurataan, on tärkeää kiinnittää huomiota tietosuojaan. Asunnon lämmitysenergian tai veden kulutuksesta voidaan esimerkiksi päätellä, milloin asukkaat ovat kotona ja milloin eivät. Onkin tärkeää, että tällaiset tiedot eivät joudu vääriin käsiin.
– Koski tieto sitten avaimen kulkutietoja, veden kulutusta, lämmön kulutusta, sähkön kulutusta tai jotain muuta, pääsy tietoon pitäisi olla vain isännöintitoimistossa tai huoltoyhtiöllä. Esimerkiksi taloyhtiön hallituksen jäsenten ei pitäisi päästä katselemaan tällaisia tietoja, Haarma sanoo.
Hänen mukaansa tietosuojakysymys on kuitenkin ratkaistavissa eikä sen pitäisi olla este yhä enemmän kulutukseen perustuvalle laskutukselle.
***
Kuuntele lisää Kai Haarman ajatuksia taloyhtiön kulujen jakautumisesta ja osakkaiden yhdenvertaisesta kohtelusta Äly tuli taloon -podcastin jaksoista: